Koska Aatu pystyi itse liikkumaan ihan hyvin, sille riitti kipulääkkeet ja lihasrentouttavat sekä B-vitamiini. Niin ja tietysti "koppilepo", jota kesti kolme viikkoa. Koppilevossa koira asuu isohkossa häkissä tai kuljetuskopassa ja se pääsee sieltä pois vain pissille ja syömään. Aluksi niillekin vain kannettuna. Ideana on se, että koira ei liiku juurikaan ja näin selkä saa parantua rauhassa eikä vaiva pääse pahenemaan. Reilun kolmen viikon totaalisen levon jälkeen saimme sitten aloittaa varovaisen liikunnan eli Aatu pääsi kävelylle, tosin aluksi vain hyvin hyvin lyhyen matkan ja senkin hitaasti madellen..

Koska itsekin käytän silloin tällöin ns. vaihtoehtoisia hoitomuotoja, kysyin myös niiden mahdollisesta mukaan ottamisesta. Kiropraktikkoa lääkäri ei missään nimessä suositellut, sillä se olisi liian "rajua" välilevypotilaalle. Sen sijaan akupunktiolla on saatu positiivisia tuloksia. Se ei nopeuta varsinaisesti paranemista, mutta neulojen vapauttama endorfiini lievittää kivun tunnetta.

Akupunktiosta vielä sen verran, että useimmat koirat kuitenkin hyväksyvät neulat sillä ne eivät juurikaan tunnu. Akupunktion vaikutusta kivun lievittäjänä juuri välilevynpullistumatapauksissa on tutkittu myös Suomessa eläinlääketieteellisellä korkeakoululla, mutta tutkimustuloksista minulla ei kuitenkaan ole tietoa. Ruotsissa ja englannissa muutamat dandien ja mäyräkoirien kasvattajat ovat käyttäneet sitä omien koiriensa tai kasvattiensa selkäongelmien (ja muidenkin sairauksien) aiheuttaman kivun lievitykseen erinomaisin tuloksin ja he kertoivat avoimesti hoitotuloksista sekä suosittelivat minulle että kokeilisin sitä ensimmäiseksi. Heille oli omaeläinlääkäri suositellut akupunktiota muun hoidon tueksi.
   

Tavallisesti akupunktio, samoin kuin akuhierontakin, otetaan kahden tai kolmen kerran jaksoissa. Yleensä sen huomaa jo parin ensimmäisen kerran jälkeen auttaako hoito vai ei. Toisille koirille se auttaa ja toisille taas ei. Haittaakaan siitä ei kuulemma ole, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jos hoito tehoaa, jatkosta sovitaan sitten tapauskohtaisesti. Yleensä muutama käynti riittää, joskus jopa yksi kerta.

Lääkärimme suotitteli meille myös kotihierontaa ja venytysharjoittelua. Saimme veytysohjeet mukaamme parilla pienellä lisäyksellä varustettuna. Lisäksi saimme myös hierontaohjeet. Toipumisaikana koiraa hierotaan ja venytellään päivittäin ja jatkossa sitten aina silloin kun lihakset tuntuvat kireiltä. Hieronnan ja venyttelyn tarkoituksena on lisätä verenkiertoa ja lymfakiertoa, sekä vähentää lihas surkastumaa ja venyttää jänteitä. Totaalisessa koppilevossahan koiran lihakset surkastuvat kun se ei pääse niitä käyttämään muuten kuin pikaisilla pissityksillä.

Ikävä piirre välilevynpullistumassa on se, että se uusii helposti. Niin kävi myös Aatulle. Sen selkä alkoi oireilla uudelleen keväällä 2004. Tällä kertaa tunnistin oireet heti varhaisessa vaiheessa ja osasin aloittaa hoidon jo kotona. Tällä kertaa halvaus ei päässyt yhtä pahaksi kuin edellisellä kerralla. Hoito oli sama kuin viimeksi.  
   

Miten meidän elämämme on sitten muuttunut näiden selkäkipuilujen myötä? 

No, Aatu ei kulje enää itse portaita vaan kannan sen aina jos joudumme portaita kulkemaan. Samoin se on melko hyvin oppinut sen, että se ei itse hyppää sohvalle tai sängylle vaan odottaa "hissikyytiä". Nostan sen sekä ylös että alas. Jos se ulkoilee hihnassa pitempiä matkoja, sillä on päällä valjaat, ei tavallista kaulapantaa.

Liikumme päivittäin aika paljon että lihakset pysyvät hyvässä kunnossa ja tukevat selkärangan nikamia. Emme liiku niin pitkiä matkoja että lihakset jumiutuisivat täysin ja jos ne menevät jumiin, hieron ne rennoiksi kun pääsemme kotiin. Parempi on "vähän kerrallaan ja paljon", kuin "kerralla kunnolla". Mutta siltikin teemme useamman kilometrin lenkkejä kun lähdemme ns. Pitkälle lenkille. Tosin ne eivät ole enää 12km pitkiä kuten ennen...

Vetoleikit ja pallon sekä kepin heittely ovat periaatteessa kiellettyjä. Kuten myös kaikki muutkin leikit jotka aiheuttavat äkillisiä nykäyksiä selkärankaan. Tosin toisinaan kyllä tulee palloa heiteltyä, mutta silloin se on enemmänkin vierittämistä ja Aatu on huolellisesti lenkitetty ettei se "kuumu liikaa" vaan malttaa hissuksiin jolkotella pallon kiinni.
   

Kuulostaako hankalalta? No, ei se itse asiassa sitä ole. Olemme niin tottuneet tähän että se on osa jokapäiväistä elämäämme. Lisäksi olemme opetelleet uudenlaisia leikkejä. Opettelemme temppuja, Aatu etsii aarteita jne.......tällä hetkellä se on onnellinen koira joka elää tasapainoista, joskin joiltain osin rajoitettua elämää.