Kun selkä pettää - Tapaus
Aatu
Dandie kuuluu matalaraajaisiin ns.
kondrodystrofia-rotuihin. Se tarkoittaa
että sillä on geeni joka saa aikaan raajojen lyhytkasvuisuuden. Alun alkaen
kyseessä oli geenivirhe josta sitten tehtiin haluttu ominaisuus. Dandie ei siis
varsinaisesti ole pitkäselkäinen rotu, vaan matalaraajainen. Tähän
matalaraajaisuuteen liittyy sellainen ikävä piirre, että sellaista geeniä
kantavan koiran luusto alkaa rappeutua hieman aiemmin kuin niillä koirilla,
joilla tätä geeniä ei perimässään ole. Se altistaa lyhytraajaisen rodun
koirat selkäsairauksille pitkäraajaisia rotuja herkemmin. Muita
matalaraajaisia rotuja ovat mm. mäyräkoira, corgit, bassetit ja
tiibetinspanieli. Niillä on tämä sama "geenivirhe"
perimässään.
Moneen muuhun matalaraajaiseen rotuun verrattuna dandie on siinä
onnellisessa asemassa, että sen selkä ei ole täysin suora, vaan loivan
S-kirjaimen muotoinen. Tuo kaari mahdollistaa selän notkean ja taipuisan
liikkeen ja dandie ei ole rotuna niin altis selkäongelmille kuin esimerkiksi
mäyräkoira. Dandeille vuonna 2004 tehdyssä terveyskyselyssä kävi ilmi,
että 150 vastanneesta koirasta kahdeksalla (8) oli ollut välilevynpullistuma
selässään. Minun Aatuni on yksi näistä epäonnisista. Haluankin kertoa
lisää Aatun kipuilusta ja toivon että se voisi olla avuksi sinulle jonka
koiralla on samanlaisia vaivoja.
|
|
|
Aatun selkä petti ensimmäisen kerran tammikuussa 2002. Ensimmäiset oireet
olivat vaisu olemus ja haluttomuus liikkua. Ajattelin ensin että kyseessä oli
vain takana ollut raskas viikonloppu kun olimme olleet reissussa, mutta pian
kävi ilmi että kyse oli jostain ihan muusta. Koira nimittäin kieltäytyi
aamupäivällä hyppäämästä edes pienintä porrasta itse alas ja lopulta
iltapäivällä se se seisoi vain selkä köyryllä kuin vihainen kissa.
Oireet
näyttivät siltä kuin sillä olisi ollut kovia vatsakipuja. Kyseessä oli
kuitenkin välilevynpullistuma (eli välilevyntyrä tai kansanomaisemmin
sanottuna "mäyräkoirahalvaus") lannerangassa. Ja vaikka tämä olikin varsin
lievä tapaus, niin silti takajaloissa oli havaittavissa lievää refleksien
hitautta ja lievä halvaus. Vasen jalka oli pahempi ja selvemmin halvaantunut. Takakintut eivät pitäneet kunnolla ja
horjahtelivat minne sattui. Koira kulki kuin umpihumalassa. Ja koska kyseessä
oli uroskoira, niin koiven nostaminen ei tietenkään onnistunut, vaan Aatu
pissi seisten. Samoin kakkasi. |
|
|
Hoito Aatun kohdalla oli seuraavanlainen. Se sai lääkkeeksi kipulääkettä
(Metacam), lihasrentouttavaa lääkettä (Sirdalud) ja B-vitamiinia
(Neurobion).
Joillekin koirille on tässä tilanteessa annettu myös kortisonia, mutta
Aatulle sitä ei annettu. Kysyin asiasta eläinlääkäriltä ja hän kertoi,
että sitä suositellaan nykyään annettavaksi vain sellaisissa tapauksissa,
joissa oireet ovat alkaneet nopeasti ja rajusti ja niissäkin vain silloin kun
hoito päästään aloittamaan lähes välittömästi oireiden ilmaantumisen
jälkeen. Lievemmissä tapauksissa, niin kuin tämä Aatun tapaus, niitä ei
enää tätä nykyä anneta. Sen sijaan tällä hetkellä ihmisillä eniten
tutkittu ja käytetty lääke akuutissa selkäydinvauriossa on Solu-Medrol, jota
käytetään myös koirilla. Mutta Aatun tapauksessa sitä ei kuitenkaan nähty
tarpeelliseksi antaa. Aatun tapauksessa ei myöskään turvauduttu leikkaukseen.
|
|
|
Koska Aatu pystyi itse liikkumaan ihan hyvin, sille riitti kipulääkkeet ja
lihasrentouttavat sekä B-vitamiini. Niin ja tietysti "koppilepo",
jota kesti kolme viikkoa. Koppilevossa koira asuu isohkossa häkissä tai
kuljetuskopassa ja se pääsee sieltä pois vain pissille ja syömään. Aluksi
niillekin vain kannettuna. Ideana
on se, että koira ei liiku juurikaan ja näin selkä saa parantua rauhassa eikä
vaiva pääse pahenemaan. Reilun kolmen viikon totaalisen levon jälkeen saimme
sitten aloittaa varovaisen liikunnan eli Aatu pääsi kävelylle, tosin aluksi
vain hyvin hyvin lyhyen matkan ja senkin hitaasti madellen..
Koska itsekin käytän silloin tällöin ns. vaihtoehtoisia hoitomuotoja,
kysyin myös niiden mahdollisesta mukaan ottamisesta. Kiropraktikkoa lääkäri
ei missään nimessä suositellut, sillä se olisi liian "rajua"
välilevypotilaalle. Sen sijaan akupunktiolla on saatu positiivisia tuloksia. Se
ei nopeuta varsinaisesti paranemista, mutta neulojen vapauttama endorfiini
lievittää kivun tunnetta.
|
|
Otin siis yhteyttä eläinlääkäriin joka on saanut koulutuksen myös
akupunktiohoitoihin. Koska Aatu on tosi herkkä poika ja kiljuu jo rokotuksenkin
saadessaan ja se tuntui olevan aivan yliherkkä kivulle tässä tilanteessa, se
ei tykännyt hyvää neuloista. Me emme siis saaneet apua sieltä, mutta saimme
kuitenkin neuvon kokeilla akuhierontaa. Siinä manipuloidaan samoja pisteitä
kuin akupunktiossa, mutta ilman neuloja, sormin. Ja se olikin sitten meidän
juttumme. Kävimme kolme kertaa (kerran viikossa) ja hoidon ansiosta Aatun ei
tarvinnut syödä vatsaa rasittavia kipulääkkeitä. Sitä paitsi hieroja tuli
vielä kotiin, tuttuun ympäristöön, hieromaan.
Akupunktiosta vielä sen verran, että useimmat koirat kuitenkin hyväksyvät
neulat sillä ne eivät juurikaan tunnu. Akupunktion vaikutusta kivun
lievittäjänä juuri välilevynpullistumatapauksissa on tutkittu myös Suomessa
eläinlääketieteellisellä korkeakoululla, mutta tutkimustuloksista minulla ei
kuitenkaan ole tietoa. Ruotsissa ja englannissa muutamat dandien ja
mäyräkoirien kasvattajat ovat käyttäneet sitä omien koiriensa tai
kasvattiensa selkäongelmien (ja muidenkin sairauksien) aiheuttaman kivun
lievitykseen erinomaisin tuloksin ja he kertoivat avoimesti hoitotuloksista
sekä suosittelivat minulle että kokeilisin sitä ensimmäiseksi. Heille oli
omaeläinlääkäri suositellut akupunktiota muun hoidon tueksi.
|
|
Tavallisesti akupunktio, samoin kuin
akuhierontakin, otetaan kahden tai
kolmen kerran jaksoissa. Yleensä sen huomaa jo parin ensimmäisen kerran
jälkeen auttaako hoito vai ei. Toisille koirille se auttaa ja toisille taas ei.
Haittaakaan siitä ei kuulemma ole, joten kannattaa ehdottomasti kokeilla. Jos
hoito tehoaa, jatkosta sovitaan sitten tapauskohtaisesti. Yleensä muutama
käynti riittää, joskus jopa yksi kerta.
Lääkärimme suotitteli meille myös kotihierontaa ja venytysharjoittelua.
Saimme veytysohjeet mukaamme parilla pienellä lisäyksellä varustettuna.
Lisäksi saimme myös hierontaohjeet. Toipumisaikana koiraa hierotaan ja
venytellään päivittäin ja jatkossa sitten aina silloin kun lihakset tuntuvat
kireiltä. Hieronnan ja venyttelyn tarkoituksena on lisätä verenkiertoa ja
lymfakiertoa, sekä vähentää lihas surkastumaa ja venyttää jänteitä.
Totaalisessa koppilevossahan koiran lihakset surkastuvat kun se ei pääse
niitä käyttämään muuten kuin pikaisilla pissityksillä.
|
|
|
Saimme myös tällaiset ohjeet:
Jos epäilet että koirallasi on selkäkipuja
1. Laita koira häkkiin! Anna kipulääkettä vain jos koira on kovin tuskainen.
2.Vie koira mahdollisimman pian eläinlääkäriin diagnoosin varmistamiseksi ja
hoidon aloittamiseksi.
3. Ilmoita tapauksesta koiran kasvattajalle ja mielellään myös
jalostustoimikunnalle.
Ikävä piirre välilevynpullistumassa on se, että se uusii helposti. Niin
kävi myös Aatulle. Sen selkä alkoi oireilla uudelleen keväällä 2004.
Tällä kertaa tunnistin oireet heti varhaisessa vaiheessa ja osasin aloittaa
hoidon jo kotona. Tällä kertaa halvaus ei päässyt yhtä pahaksi kuin
edellisellä kerralla. Hoito oli sama kuin viimeksi.
|
|
|
Miten meidän elämämme on sitten muuttunut näiden selkäkipuilujen
myötä?
No, Aatu ei kulje enää itse portaita vaan kannan sen aina jos
joudumme portaita kulkemaan. Samoin se on melko hyvin oppinut sen, että se ei
itse hyppää sohvalle tai sängylle vaan odottaa "hissikyytiä".
Nostan sen sekä ylös että alas. Jos se ulkoilee hihnassa pitempiä matkoja, sillä on päällä
valjaat, ei tavallista kaulapantaa.
Liikumme päivittäin aika paljon että lihakset pysyvät hyvässä kunnossa
ja tukevat selkärangan nikamia. Emme liiku niin pitkiä matkoja että lihakset
jumiutuisivat täysin ja jos ne menevät jumiin, hieron ne rennoiksi kun
pääsemme kotiin. Parempi on "vähän kerrallaan ja paljon", kuin
"kerralla kunnolla". Mutta siltikin teemme
useamman kilometrin lenkkejä kun lähdemme ns. Pitkälle
lenkille. Tosin ne eivät ole enää 12km pitkiä kuten
ennen...
|
|
Vältämme sellaisia lenkkimaastoja joissa Aatu joutuu
hyppimään juurakoiden tai puunrunkojen tai kivien yli sekä koiria jotka
mielellään paiskaavat leikkiessään tassua toisen koiran selän päälle tai
leikkivät liian rajusti hyppimällä yli. Aatu ei itsekään tykkää moisista
koheltajista vaan haluaa pois.
Vetoleikit ja pallon sekä kepin heittely
ovat periaatteessa kiellettyjä. Kuten myös kaikki muutkin leikit jotka aiheuttavat äkillisiä
nykäyksiä selkärankaan. Tosin toisinaan kyllä tulee palloa heiteltyä, mutta
silloin se on enemmänkin vierittämistä ja Aatu on
huolellisesti lenkitetty ettei se "kuumu liikaa"
vaan malttaa hissuksiin jolkotella pallon kiinni.
|
|
Ostin nukkumakaukalon lattialle sängyn viereen. Aatu nukkuu nykyään
siinä, ei enää minun sängyssäni. Meillä on myös häkki aina olohuoneen
nurkassa ja siinä on jatkuvasti ovi auki. Aatu osaa itse hakeutua sinne aina
kun sillä on selässä tuntemuksia. Olen myös oppinut lukemaan sen kehon
kieltä ja näen heti takaliikkeistä ja pään ja hännän asennosta milloin
sillä on selässä tuntemuksia tai lieviä kipuja. Se tietää heti useamman
päivän rauhoittumista ja varovaisena oloa.
Kuulostaako hankalalta? No, ei se itse asiassa sitä ole. Olemme niin
tottuneet tähän että se on osa jokapäiväistä elämäämme. Lisäksi olemme
opetelleet uudenlaisia leikkejä. Opettelemme temppuja, Aatu etsii aarteita
jne.......tällä hetkellä se on onnellinen koira joka elää tasapainoista,
joskin joiltain osin rajoitettua elämää. |
|
|
Silloin kun Aatu oli toipilaana keksimme tekemistä missä
sen ei tarvinnut liikkua - opettelimme temppuja. Tässä
muutama kuva. |
|
"Vilkuta!" |
Näytä peukalo....etusormi... |
|
|
Näytä nenä - Aatun
lempitemppu! |
Selkä
suojataan kylmältä - myös nyt kun se on terve! |
|
|
Kaikki materiaali © Minna
Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!
|