Joona oli nuorempana hyvin kiireinen mies ja ehti istuskella sylissä vain muutaman pienen hetken ennen kuin se taas häipyi omiin puuhiinsa. Vanhemmiten se sitten hieman rauhoittui ja joskus viipyi polvella jo viitisen minuuttia ...mikä Joonan mittakaavassa oli likimain ikuisuus! Kun se peseytyi niin se oli lipaisu sieltä ja toinen täältä ja sillä siisti! Iän myötä se malttoi käyttää hieman enemmän aikaa myös tähänkin puuhaan. Sen sijaan Altin kanssa leikkimiseen siltä liikeni aikaa aina! Pojat painivat ja väijyivät ja heittivät kirjaimellisesti voltteja toisiaan jahdatessaan. Tuolit lentelivät ja matot rullautuivat alta aikayksikön kun nuo kaksi pääsivät vauhtiin. Ystävämme totesi niiden menoa katsoessaan: "Ne menevät pitkin seiniä!" Kissapojat nauttivat vauhdin hurmasta ja meistä sitä oli mukava seurata. :-)

Joona oli hyvin sydämellinen kisuli ja emännälle sellainen "kerran elämässä" kissa. Lieneekö asiaan vaikuttanut Joonan ensimmäiset viikot meillä jolloin se oli emännällä "vierihoidossa". Joona nukkui emännän tyynyllä yhdessä Veeran kanssa ja tassutteli mukana mökillä oltaessa, myös pitkät lenkit Joona kulki mielellään mukana. Miksen minäkin jos kerran koiratkin?! Muuten siitä irtosi melkoisen komea MAUU mutta emännälle se miukui aina kuin pentukissa emolleen. Hiljaa ja pienellä äänellä. :-) Joona rakasti juustoa ja keitettyä maksaa. Se herkutteli mielellään myös lohella ja palvikinkulla. Keitetty seiti kuului myös ykkösherkkujen listalle. Ja se aina ilmoitti isoon ääneen mouruten että aikoi mennä hiekkalaatikolle - ja sitten että on tullut sieltä pois. :-) 

Joona oli väriltään varsin erikoinen. Kuulemma mustasavu näkyvillä haamuraidoilla. Mitä se sitten lie tarkoittaneekaan. Erikoista Joonan värissä oli se, että väritys ei vaalentunut kuonoa ja tassuja kohti mentäessä, niin kuin yleensä tiikerijuovaisilla kissoilla, vaan tummui samaan tapaan kuin siamilaisilla. Kooltaan Joona oli aika iso kissa, vaikka ei hoikkana poikana painanutkaan viittä kiloa enempää. Viimeisinä vuosina Joonan paino laski sinne neljän kilon paikkeille. Joona oli sellainen korkearaajainen, hieman itämaisen tyyppinen miukuli. Ja jostain kumman syystä kaikki ihastuvat tähän ikilempeään ja hyväntahtoiseen kollinroikaleeseen, jonka takataskut olivat pullollaan kissankujeita.