Dandie  -  Solakan  - Koirat  -   Kasvatit  Pentuja  -   Valokuvia   -  Lisälukemista  -  Linkkejä  DDTrust  -  Kissat

                                                                                    
                                                                                                               
"Nuutti"

 

Emäntä oli haaveillut punaisesta poikakissasta 80-luvun puolivälistä lähtien. Se oli ollut haaveena mielessä, ei sen kummempaa. Tosin nimikin sille olisi jo valmiina. Mutta haaveet on haaveita ja usein ne myös sellaisina pysyvätkin. 

Sitten eräänä elokuisena päivänä tuli puhelinsoitto ystävältä ja pian myös valokuvia. Ja niin siinä kävi että emäntä teki elämänsä nopeimman päätöksen koirien kanssa metsässä kävellessä ja parin päivän kuluttua meille tuli pieni Nuutti. Tuli, valloitti ja jäi. Jäi meille Sydänkäpyseksi ja pikkuväelle riehumiskaveriksi.

Nuutin taustasta tiedämme sen verran että sillä oli pentueessa yksi sisar joka nykyään tottelee nimeä "Piina". Sekin on väritykseltään harvinaislaatuisen kaunis, kuten Nuuttikin. Piina ja Nuutti tulivat ystävällemme Tiinalle netti-ilmoituksen kautta. Niiden emän omistaja halusi päästä niistä pian eroon joten ne muuttivat Tiinalle saman tien. Ikää niillä oli silloin kuulemma se 12 viikkoa, mutta ainakin Nuutti näytti meille tullessaan paljon nuoremmalta. Se oli aika kehittymätön ja lihakseton ja hyvin hyvin kömpelö. Mutta viikon riehuminen Pekon kanssa sai sen liikkeet jo huomattavasti sujuvimmiksi ja notkeammiksi.

Nuutti oli rohkea ja vilkas heti ensi hetkestä lähtien. No, jos ei oteta lukuun sitä ensimmäistä tuntia jonka se sähisi vessassa koirille. Mutta pian se hipsi sieltä pois ja sitten sitä ei pysäyttänyt mikään! Pekosta se löysi hetimiten oivan painikaverin ja nämä kaksi ovatkin olleet erottamattomat siitä lähtien. Siinä sitä on varsinainen kauhukaksikko! 
   

Nuutti on siis hyvin vilkas pikkuvesseli. Aluksi se oli hyvinkin tulinen ja temperamenttinen, mutta on sittemmin hieman tasoittunut. Ensimmäisen eläinlääkärikäynnin muistamme sekä me että eläinlääkäri varmasti ikuisesti! Kun oli aika laittaa rokotus Nuutti huusi kuin päätä olisi leikattu. Ei, se ei ollut rokotus joka olisi tehnyt kipeää vaan ajatus siitä että piti olla paikallaan kun ei olisi sitä halunnut. Emme ole ikinä kuulleet kissan huutavan sillä lailla! Ja kun sillä oli vielä silmät hieman ärtyneet meidän piti pistää sille salvaa silmiin kahdesti päivässä...eläinlääkäri nauroi makeasti ja toivotti onnea. Mutta Nuuttipa yllätti! Kun olimme kotona jossa ei ollut mitään uutta jota olisi ollut ihan pakko päästä tutkimaan juuri nyt heti sillä sekunnilla, niin se sieti kiltisti salvan laittamisen. Kahden viikon kuluttua jälkitarkastuksessa se sitten päätti käyttäytyä mallikelpoisesti - ja jälleen me kaikki olimme suut ammollaan! Tämä kissa on näköjään yllätyksiä täynnä!!  

Jos Nuutissa on virtaa ja se jaksaa touhuta yötä päivää niin osaa se kyllä rauhoittuakin. Se tulee joka ilta polvelle istumaan kun tietokone avataan. Siinä se kehrää ja jakelee "räkäpusuja" puskemalla naamaan muutaman minuutin välein. Lisäksi sohvalla telkkua tuijottavan vatsan päällä on kiva maata. Niin ja yönsä Nuutti nukkuu jalkojen päällä. Sitä ei haittaa pätkääkään vaikka patja toisinaan liikkuukin ja muuttaa muotoaan....se liikkuu ja valuu mukana :-) 

Nuutti rakastaa Pekon kansa riehumista. Mutta ne kaksi myös nukkuvat yhdessä ja pesevät toisiaan. Ne syövät yhdessä ja keikkuvat yöllä hereillä yhteistuumin. Ne jakavat sohvan selkänojan parhaat nukkumapaikat ja sitten ne leikkivät vuorotellen Altin kanssa. Ruokakupillakin sotketaan yhtä aikaa ja ahmitaan kilpaa parhaita paloja. Mutta vaikka Nuutti on omaksunut Pekolta monen monta tapaa Nuutti on kuitenkin huomattavasti enemmän sylissä viihtyvää sorttia kuin Pekko. Siinä missä Pekko kiehnää Miran kyljessä tai touhuaa omiaan, Nuutti viihtyy sylissä ja kainalossa kehräämässä. Se puskee naamaa ja jakelee pusuja. On siis myös melkoinen "kainaloinen kana". Nuutin iltarutiineihin kuuluu tulla hetkeksi mahan päälle kehräämään. 
    

Nuutti on syntynyt 21.6.2007. Tässä viikarissa oli sellainen fyysinen virhe että se oli kivesvikainen. Nyt Nuutti on kastroitu ja piilokives poistettiin samassa yhteydessä. Piilokives ei ollut nivuskanavassa vaan piileskeli vatsaontelon puolella. Nuutti ei ole rotukissa vaikka sen hoikka ja pitkäraajainen olemus, tavattoman pitkä kapea häntä ja sirot kasvot voisivat antaa sellaisen vaikutelman. Ihan vaan maatiainen tämäkin vesseli on kuten muutkin kisumisumme. 

Nuutti rakastaa juustoa ja voita ja tunkeutuu suurin piirtein suuhun niitä maistaakseen. Kala on sinänsä kiinnostavaa ruokaa mutta mistä päästä sitä syödään - sitä Nuutti ei ole osannut päättää, joten se tyytyy vain onkimaan niitä kupista lattialle. Koiran ruokiakin se on ennakkoluulottomasti maistellut, mutta totesi sitten että omasta kupista taitaa sittenkin löytyä ne parhaat herkut! Nuutin mielestä mökillä on hurjan jännää! Se yllätti meidät arkuudellaan päästessään ulkoilemaan sillä kotioloissa parvekkeella se ei säiky mitään eikä kettään. Se nimittäin istuu mielellään parvekkeella ja tarkkailee lintuja ja oravia. Mökillä se vietti mielellään aikaa saunarakennuksen alla tai vintillä.

Väriltään Nuutti on punacreme ja sillä on tiikerijuovia kautta rungon. Silmät on ympäröity valkoisella "kajaalilla" ja leuan alta löytyy myös tilkka valkeaa väriä. Oikeastaan Nuutti on aika lähellä sinappi-dandien väriä :-)

Nuutille on jo ehtinyt tulla jokunen lempinimi. Tässä niistä muutama: Nuu, Nuupponen, Nuuppi ja Herra Koipeliini.

  

    

Valokuvia

  
  

  

  

  

   
  

  

  

  

   

   

    

   

   

  

  

   


   

    
  
<< Takaisin kissojen sivulle 

   

Kaikki materiaali © Minna Repo - ethän kopioi mitään ilman lupaa!